Silloin tällöin pitää muistuttaa itseään siitä, kuinka raskasta ulkoilmassa oleminen oikeasti on. Mikään ei saa silmiä ja ruumista yhtä väsyneeksi. Onneksi näiden hetkien jälkeen voi taas unohtaa kaiken ja hautautua lämpimän (
haaveiden tasolla ainakin) kotinsa uumeniin.
Vietin juuri viikonlopun ulkona. Siis tekemällä retkiä ulkoilmassa. Aina Espoon perämetsistä Helsingin seurasaareen. Ja kaikki oli ihan sen väsymyksen arvoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
We're all going to die, all of us, what a circus?