keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

4/3 MARCH 2017


- Lontoo maaliskuu 2017

Ajattelin että olisin palannut ihan toisiin maisemiin viime syksyltä, mutta tämä tuntui nyt paremmalta vaihtoehdolta. Voi rakas Lontoo.

The worst day? That's next week when there's nothing but quiet


   morning summary.   

tiistai 21. maaliskuuta 2017

You don't have to pretend. I'm like a fever you can't shake


T U E S DAY       DEPRESSION.


Onko kenelläkään muulla ongelmia tiettyjen viikonpäivien kanssa? Sellaisia joka kerta toistuvia. Joka saatanan viikko. Aina samanlaisia.

Maanantai menee joka kerta unessa. Jossakin todellisuuden ulkopuolella. Koko ruumis on ihan väsynyt ja ainoa ajatus pään sisällä on kotiin pääseminen ja peittoon hukuttautuminen.

Tiistaisin oon yksinkertaisesti vaan aivan vitun huonolla tuulella. Ei mitään muuta sen kummempaa.

Keskiviikon fiiliksiä en kykene muistamaan, joten olettaisin, että se on jollakin tavalla poikkeava päivä. Silloin voi siis tapahtua ihan mitä vain. Aina tiistain vitutuksesta maanantain unimaailmaan.

Torstai on tunnetusti toivoa täynnä. Silloinkin olen pahalla tuulella, mutta poikkeuksena inspiraation tulva mielen syövereissä. Torstaisin mä yleensä toteutan itseäni. Otan teurasveret kaapista ja palvon saatanaa vaikka olenkin kristitty jne.

Perjantai on kaikkein heikoin päivä mun elämässä. Samoin lauantai. Ne ovat yksinkertaisesti hirveitä päiviä. Tekisi mieli vain olla yksin kotona ja leikkiä jotain. Tehdä ruokaa ja luulla olevansa aikuinen. Mutta voi luoja kun koittaa se ilta. Viikonloppuilta. Iskee ahdistus ja yksinäisyys ja tylsyys ja levottomuus ja kaikilla on niin kivaa miksei mulla voi olla kivaa yöpuku päällä villasukat jalassa tiskiharja kädessä ja moppi toisessa täällä peiton alla miks ei. No varmaan siks ei että sun jokainen muukin päivä menee samalla kaavalla tyhmä.

Viikonloppuisin on vaan niin erilainen fiilis. Ja siks mä olisin mielelläni töissä (tai akku tyhjänä latauksen ulottumattomissa) vaikka kaikki viikonloput jolloin en ole matkalla johonkin muualle. Se on tän asuinpaikan vika. Olen tiennyt sen aina ja tiedän sen vieläkin.

Entä miten se sunnuntai? Sunnuntai on paras. Mä rakastan sitä. Kuka muka ei rakastaisi. Silloin on maailman parhain ilmapiiri ja mielentila. Paitsi silloin kun pitää lähteä yövuoroon. Silloin sunnuntai saa itkuiset kasvot ja tiistain tuplaten päällensä.

Niin että hyvää tiistaita.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Let me guess, whoever's holding the kitten gets to talk about their feelings?


Viikonloppu pohjanmaalla virkistää aina sopivissa suhtein mieltä. Normaalisti aloitan viikkoni sillä ajatuksella, että nukun nämäkin koittavat seitsemän päivää läpi, mutta nyt on lintujen laulu tehnyt tehtävänsä. Ja ehkä se joutsen pariskunta joka lensi ylitseni. Ehkä myöskin toivo siitä, että tänä vuonna näen vihdoinkin majavan.

Elävänä ja oikeana. Luonnossa. Niille ominaisessa ympäristössä. Vahingossa joen rannalla tai ryteikössä.
Mun monta vuotta päällä ollut unelma.
Sen jälkeen kun näen majavan lupaan kaikille ja itselleni, että siitä lähtien pystyn mihin vain. Siis ihan mihin vain.

Jopa nousemaan sängystä ylös.