Olen jäänyt koukkuun Penny Dreadfuliin. Olen vankina omassa inspiraatiossani. Haluaisin vajota patjan sisään keskelle kirjoja. Toivoisin voivani kävellä hautausmaan rauhassa.
En ole koskaan aiemmin oikein tuntenut koti-ikävää, jota nyt tunnen.
Odotan uuden vuoden tuntua ja toivon sen sysäävän itseäni eteenpäin. Elämässä ja ihan vaan perinteisessä kodinhoidossa. Kunpa seuraava vuosi olisi vihdoin se, kun ihminen lopettaisi sen turhan jahkailun. Kunpa saisin ruumiini ylös sieltä mutaisesta kuopasta, jossa se on ajelehtinut, vaikkakin silti sen syrjään kiinni takertuneena.
Kunpa. Niinpä niin. Samaa ininää se on ollut jo varmaan viimeiset kymmenen vuotta.
Ehkä elämän voi jaksottaa (noin) kymmenen vuoden sykleissä purkkiin. Ehkä suljen ylihuomenna tämän hetkisen purkin kannen ja kaivan uuden puhtaaksi pestyn kaapista esiin. Työnnän edellisen uuden tilalle kaapin perälle ja suljen oven kiinni perässäni.
Ehkä jotain vielä tapahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
We're all going to die, all of us, what a circus?