Viikonloppu pohjanmaalla virkistää aina sopivissa suhtein mieltä. Normaalisti aloitan viikkoni sillä ajatuksella, että nukun nämäkin koittavat seitsemän päivää läpi, mutta nyt on lintujen laulu tehnyt tehtävänsä. Ja ehkä se joutsen pariskunta joka lensi ylitseni. Ehkä myöskin toivo siitä, että tänä vuonna näen vihdoinkin majavan.
Elävänä ja oikeana. Luonnossa. Niille ominaisessa ympäristössä. Vahingossa joen rannalla tai ryteikössä.
Mun monta vuotta päällä ollut unelma.
Sen jälkeen kun näen majavan lupaan kaikille ja itselleni, että siitä lähtien pystyn mihin vain. Siis ihan mihin vain.
Jopa nousemaan sängystä ylös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
We're all going to die, all of us, what a circus?