I have stood at the very edge. I have looked into the abyss. If I'd have taken one more step, I would have fallen. But no matter how far I ran away from God, he was still waiting ahead

Tällä viikolla olen taas jossain aivan muualla

Perhaps you'd like to know my name, then

I'm DEAD

“Even if she be not harmed, her heart may fail her in so much and so many horrors; and hereafter she may suffer--both in waking, from her nerves, and in sleep, from her dreams.”

- Dublin syyskuu 2017

Syyskuinen kahvihetki Dublinin kaduilla. Ihanaa viikonlopun alkua ja puspus!

Y o u're a man with a bloody knife like everyone else out there, so stop putting on airs

Olen huomannut yhä useammin haaveilevani uudesta kodista. Isommasta, jossa olisi ikkunoita joka suuntaan. Rakastan nykyistäni ja viihdyn tässä paremmin kuin olisin koskaan edes osannut kuvitella. Mulla on täydellinen iso ikkuna ja ihanan mökkimäinen keittiö. Enkä mä rehellisesti yksin asuessani tarvitsisikaan yhtään isompaa, mutta kun..

..olen hamstraaja. Tällä hetkellä mun sielu ja pää ja koko ruumis huutaa uusia huonekaluja. Näiden vanhojen lisäksi. En todellakaan aio ikinä luopua yhdestäkään jo omistamastani. Pahaa tekee jo sekin että mulla on kaksi ihanaa sohvapöytää, joista toisen jouduin sysäämään varastoon turvaan odottelemaan jotakin parempaa hetkeä (sitä esim. kun mulla on kaksi olohuonetta tai takkahuone tai ikioma kirjasto jossain kartanossa keskellä skotlannin nummia. Tai ihan vaan rakkaan kotimaani syrjäisellä metsän laidalla).

Nyt mulla on erittäin paha pakkomielle vitriinikaappiin korkeilla jaloilla. Joltain kauan sitten menneeltä vuosikymmeneltä. Jos sellainen löytyy joskus, niin lupaan, että ainakin noista jesarilla kasatuista kirjahyllyistä voin luopua. Ne ei ole mitään spesiaalia kuitenkaan. Paitsi kirjojen ja muun tarpeellisen kannalta (kuten vaikka öljylampun..).

Vannoin kuitenkin joskus, että tästä muutan vasta sitten kun tila käy vähiin ja lapset siintävät vain pienen tulevaisuuden päässä. Siinä pysyn, ja itkien tulen joskus tämän luovuttamaan jollekkin toiselle.

Rakas koti.

You have made my visit truly memorable. I shall never forget you

Nyt kun katson ulos ja näen auringon, valitsen silti harmauden kyllästytettynä puhtaan valkoisella lumella. Mä en tarvitse talveeni valoa taivaalla, tarvitsen sitä maassa. Ihanaa lunta kinoksittain, joka valaisee äärimmilleen mustat yötkin. En sano muuta kuin että fuck you helsinki.

Tosin kaikki säätilan muutokset tänne pääkaupunkiseudulle ovat enemmän kuin tervetulleita. Jopa kuivat kadut ja aurinko. Pysähdyn harvoin paikoilleni astuessani ulos, mutta silloin kun pysähdyn, ilmasto on muuttunut ikuisesta marraskuusta johonkin aivan muuhun. En valehtele kun sanon, että kiroan tämän kaupungin n. 29 kertaa kuukaudessa (jokaisena vuodenaikana) ihan vaan pelkän ikuisen jäätävän tuulen takia.

Loppuisikohan se valittaminen jos muuttaisi muualle? Mielellään kauas merestä.

I learned to stay in the shadows. To protect such a heart as this you gave me

Olen jäänyt koukkuun Penny Dreadfuliin. Olen vankina omassa inspiraatiossani. Haluaisin vajota patjan sisään keskelle kirjoja. Toivoisin voivani kävellä hautausmaan rauhassa.

En ole koskaan aiemmin oikein tuntenut koti-ikävää, jota nyt tunnen.
Odotan uuden vuoden tuntua ja toivon sen sysäävän itseäni eteenpäin. Elämässä ja ihan vaan perinteisessä kodinhoidossa. Kunpa seuraava vuosi olisi vihdoin se, kun ihminen lopettaisi sen turhan jahkailun. Kunpa saisin ruumiini ylös sieltä mutaisesta kuopasta, jossa se on ajelehtinut, vaikkakin silti sen syrjään kiinni takertuneena.

Kunpa. Niinpä niin. Samaa ininää se on ollut jo varmaan viimeiset kymmenen vuotta.
Ehkä elämän voi jaksottaa (noin) kymmenen vuoden sykleissä purkkiin.  Ehkä suljen ylihuomenna tämän hetkisen purkin kannen ja kaivan uuden puhtaaksi pestyn kaapista esiin. Työnnän edellisen uuden tilalle kaapin perälle ja suljen oven kiinni perässäni.

Ehkä jotain vielä tapahtuu.

We all have our curses, don't we?

Ja niin vesi tiputtaa
Pian on katoavainen, talven ihmemaa

what a beautiful world

Siinä vaiheessa kun palaan taas Helsinkiin, aion muistaa tämän ihmemaan aina ensi kevääseen asti. Vaikka vielä meillä on tosin siellä mustassa kylmyydessäkin toivoa. Toivon siis vuoden 2018 talvesta yhtä lumista kuin täällä on tällä hetkellä ikkunasta ulos katsoessani.

Toivoisin myös valkean uuden vuoden, mutta muistan sen aina olleen kuitenkin lumeton.

hope you had yourself a merry little Christmas

D E C E M B E R happiness

Tällä hetkellä vietetään vuoden parasta kuukautta. Joulukuu on onnen aikaa. Vaikkakin hyvin mustan sellaisen. Lumestakin saa nauttia muutaman viikon välein ehkä puoli vuorokautta. Tuskin sitäkään.

Ajattelin jopa yhden ensi vuoden reissuistani suunnata ihan vain pohjoisempaan omassa kotimaassani. Koska Suomi on kaunis. Ja koska haluan kokea edes yhden viikonlopun onnen lumisessa ympäristössä.

Kunpa saisin haaveeni toteutettua. Oikeaa talvea parempaa ei ole.