maanantai 17. huhtikuuta 2017

Hope, her name is Hope


Aivan ihanaa toista sunnuntaita ihmiset. Aurinko paistaa ja lunta leijailee hiljalleen. Peltomaisema on niin ihanan tyyni ja unenomainen. Hiljaisuus on rauhoittavaa. Katson tässä juuri omaa pientä pääsiäispupuani ja hymyilen. Anselmi on niin söpö.


Tänään on aika palata jälleen kerran kotiin ja jättää rauhallisuus taaksensa. Oi ihana Helsinki, miksi en kaipaa sua ikinä yhtään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

We're all going to die, all of us, what a circus?