perjantai 30. joulukuuta 2016

Feelings are hard.


Pakko myöntää että tänään oli vähän haikea herätä. En ole koskaan pitänyt muutoksista, enkä pidä niistä nytkään. Tykkään siitä että on tietty rutiini joidenkin asioiden kohdalla niin, että se rutiini myös pitää paikkansa ja pysyy. Loppuvuoden viimeiset viikot eivät olleet hyviä, joten toivotaan että alkavan vuoden ensimmäiset sellaiset ovatkin parhaita!

Tällaisessa tiedottomuudessa ei oikein tiedä että miten päin sitä pitäisi olla. Tai mitä sitä pitäisi tehdä. Tulin muutenkin jo kauan sitten siihen tulokseen, että en osaa olla kotona. Vain kotona. Tulin pohjanmaalta vasta pari päivää sitten, ja nyt jo tekisi mieli hypätä seinistä läpi. Olen oikeasti ehkä maailman laiskin ja mukavuudenhaluisin ihminen, mutta lomalla olijaksi musta ei ole. Ihan hirveetä. Miten ihmiset selviytyvät kuukauden mittaisista kesälomistaan? Mä selviytyisin vaan jos olisin koko ajan matkalla jonnekkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

We're all going to die, all of us, what a circus?