Mulla on ollut toi pahvilaatikko sisustuselementtinä pian vuoden. Vuoden. Se muutti mun mukana jopa tähän väliaikaiseen kämppäänkin. Pitäisi varmaan antaa sen mennä omille teilleen jo pikkuhiljaa. Saada olla rauhassa ja rauhoittaa myös mun oma mieli. En nimittäin koe sitä kovin esteettisesti silmiä hiveleväksi. Mutta ollaan me ehkä jo tässä vuoden mittaan kiinnytty jonkin verran toisiimme. Sen mukana tuli mökki ja rakkaus kuivattuja omenoita kohtaan. Se on ollut esteenä ettei niiden omenasipsien rakastaja pääse tekemään tuhoja mun sänkyyni. Se on toimittanut pöydän virkaa kun on pitänyt saada tuijottaa sängyssä salkkareita. Se on piilottanut sisälleen kasan pesuun meneviä lakanoita. Meillä on ollut ihan säkenöivä polku yhdessä, mutta kaiken on vain jonain päivänä tultava päätökseensä. You were the best. Now goodbye.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
We're all going to die, all of us, what a circus?