keskiviikko 28. syyskuuta 2016

YOU CAN TURN IT OFF, LIKE A BUTTON YOU CAN PRESS


Mä haluaisin nyt yksinkertaisesti vain kuolla. Edes täksi yöksi.

En ole varmaan ennen valittanutkaan, että vihaan yövuoroja enemmän jopa kuin aamuvuoroa alle kahden tunnin yöunilla. Vihaan näitä märkiä syysmyrskyjä kun tuulee niin että ihmiset sen mukana kaatuu ja eteensä ei näe. Hiukset on koko ajan naamalla ja mä söisin mieluummin jotain muuta kuin omaa tukkaani. Vihaan sitä että ulkona paistaa aurinko ja muut aloittavat päivänsä kun itselle ainoa vaihtoehto on mennä nukkumaan. Ja nukkua kokonaan myöskin sen ohi. En tykkää elää öisin.

Vihaan myöskin sitä kun vapaat pyykkivuorot eivät mene yksiin työvuorojen kanssa. Silloin ainoa vaihtoehto on elää kaksi viikkoa ilman yhtäkään puhdasta sukkaparia, enkä mä halua pukeutua helmoihin töissä.

Sekin on ärsyttävää etten osaa vielä valmistaa ruokaa tässä kämpässä, joten olen elänyt melkein kolme viikkoa ruokavalio ihan retuperällä. Ihan kuin olisi vieraassa keittiössä, josta puuttu kaikki asiat, joita tarvitset lämmittäessäsi paistinpannua. Positiivista on se, että se paistinpannu kuitenkin löysi tiensä mukaani.

Onneksi kohta on viikonloppu ja pääsen taas pakoon tätä mielen mustaksi vetävää helsinkiä. Ensi viikolla voi taas aloittaa alusta. Niinkuin aina ennenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

We're all going to die, all of us, what a circus?