lauantai 16. heinäkuuta 2016

Hey lover come and be my alibi, I'm gonna burn down the house tonight



"Mä suosin syksyä, ja se mua. Mä pidän hiljalleen tihkuttavasta, yöllisestä, vesisateesta, ja sen mukana kävelemisestä. Mä rakastan kaupunkia vaan, kun se on sateinen ja pimeä. Mä tajusin myös olevani eilen ihan älyttömän onnellinen, ja kaukaa kuului pianon soittoa." - 2008.

Mun fiilikset on aikalailla samat kuin tuolloin kolme vuotta sitten. Ainoa vaan että onnellisuuden paljoutta en pysty edes kuvailemaan ja pianonkin soiton voin kuulla läheltä. Vuodet tässä välissä tosin olivat pohjatonta syöksyä kohti elämää, jota en halunnut tuntea, koskea tai kuulla. En olla tietoinen siitä. Olin varma ettei nouseminen enää onnistuisi (ei se onnistukkaan, aamuisin..) ja että kokisin saman kohtalon kuin vesipisarat päätyessään sadevesikaivoon, ilman, että pääsisin ikinä pois sieltä. 

Onneksi ihminen osaa olla pahasti väärässä. -2011

Eksyn joskus vanhoihin teksteihin blogissani ja huomaan että olen edelleen sama ihminen kuin lähemmäs kymmenen vuotta sitten. Se on pelottavaa. 


Lainatut tekstit käsittelevät hyvinkin paljon tavoistani poiketen onnellisuutta. Samaistun niihin sillä tasolla, että tajusin muutamia kuukausia sitten olevani oikeasti ihan onnellinen ihminen. Tiedättekö kun joku asia vain iskee tajuntaan? Mulla se iski yhtä kovaa kuin rankkasade rummuttaa kattoja. 

Jotkut voisivat olla onnettomia ollessaan yksin, jotkut eivät välttämättä ikinä uskalla astua kotinsa ulkopuolelle ilman toisen ihmisen jalkoja vierellään. Mun elämäni tähän asti parhaimpia päätöksiä oli lähteä yksin suomen rajojen ulkopuolelle. Enkä oikeastaan ymmärrä miksen ole tehnyt sitä koskaan aikaisemmin. Matkustinhan mä jo parivuotiaana oksennuspussi kainalossa yksin toiseen kaupunkiin bussilla. Eikä mua varmaan silloinkaan pelottanut. 

Olen itseasiassa onnellisimmallani kun lyön oven takanani kiinni ja astun virran vietäväksi. Oli se virta sitten pyörä tai lentokone. Yksi parhaimpia asioita maailmassa on vain katsoa ohitse kiitäviä maisemia. Olla itse osana niitä. Maisemat ympärillä saattavat vaihtua, mutta niiden seassa kulkeva pysyy aina samana. 



Puspus. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

We're all going to die, all of us, what a circus?