Palasin lontoosta lauantaina joskus päivällä lentokentällä vietetyn yön jälkeen. Koko loppu viikonloppu meni täydellisessä koomassa. Nukuin 18 tuntia melkein putkeen, jonka jälkeen puhkaisin kaikki kymmenen rakkulaa jaloista. Sumuinen ja väsynyt olotila jatkuu edelleen. Mutta niin se jatkuisi ilman väliaikaista maasta poistumistakin. Arkipäivät eivät ole niin luksusta tässä elämässä. Enkä mä nyt tiedä että ovatko ne viikonloputkaan. Kaikkein parhaiten sitä tuntee elävänsä aina kun poistuu kotoa. Oli se sitten onnibussin kyydissä tai lentokoneessa. Sillä ei oikeastaan ole sen kummemmin merkitystä, kunhan vain on laukussa se kuuluisa hammasharja ja (yö)vaihtovaatteet.
Ajattelin tänään purkaa matkalaukun ja ehkä jopa vaihtaa lakanat. Todennäköisesti en saa tehtyä kumpaakaan ennen töihin lähtöä. Töiden jälkeen näin aikaa vievistä asioista taas on turha edes haaveilla. Sillä pimeässä ja väsyneenä ei kannata yrittää mitään, eikä vissiin kirkkaassa päivänpaisteessakaan.
Puspus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
We're all going to die, all of us, what a circus?