En ole päätynyt kuuntelemaan hengellistä kanavaa siksi, että tiedän minulta odotettavan sitä. En kuuntele sitä myöskään siksi, että tuntisin itseni puhtaammaksi. Jos kuitenkin koen jonkinlaisen valaistumisen, toivotan sen syvästi tervetulleeksi. Sillä se mitä sinulle annetaan on otettava vastaan. Ja se mitä sinulta otetaan, on annettava pois.
Olen yrittänyt tutkia itseäni jo kauan, löytämättä kuitenkaan mitään järkevää. Olo on kuin aarretta etsivällä. Kartta on kyllä täysin oikea, mutta se ei vain koskaan johda perille. En tiedä elänkö vaikka hengitän.
Luulin tietäväni kaiken, olevani oikeassa. Mutta jos jotain olen oppinut tästä elämästä, niin sen, että mikään ei ole sitä miltä näyttää. Eivät edes kasvot. Ja vaikka näkisitkin kaiken edessäsi, ei sekään ole välttämättä puhdas totuus. Elämä on hyvin karulla tavalla kaunis, aivan kuin on jokainen yksilökin. Aivan kuten jokainen peilikuva.
Istun ikkunan äärellä kuuntelemassa vaimealla puheella varustettua radiokanavaa. Vaikka taajuus on oikea, on sen signaali kuitenkin heikko. Puhe kertoo asiasta, Jumalasta, johon en enää usko. Haluaisin kyllä yhä olla se pellavamekossa pyhäkoulua käyvä tyttö, mutta vaikka ajatuksena se olisikin läheinen, on todellisuus silti jo kauan sitten hylännyt sen. En ole vuosiin ollut enää se sama ihminen, enkä tiedä palaudunko koskaan ennalleen.
Minulle on tulossa tänään vieras. En tiedä kuka se on, sillä en tiedä että ketään olisi enää jäljellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
We're all going to die, all of us, what a circus?