Istun junassa matkalla helsinkiin. Kahden viikon päästä istun lentokoneessa kohti jotain muuta. Yksin. Ajatus on sinänsä ihan tuttu, koska olen jo pienestä pitäen matkustanut itsekseni kaikkialle. Se ei pelota. Se tuntuu itseasiassa vain vähän jännittävältä. Jännittävän lisäksi täysin normaalilta.
En tiedä miksi mä en ole aiemmin tajunnut lähteä vain omat ajatukset seuranani. Oonhan mä jo ikuisuuden vaellellut ympäriinsä itsekseni. Teininäkin lähdin monta kertaa viikossa vanhempieni työhuoneelle ihan vain olemaan yksin. Ei kai sillä maalla ole niin väliä. Kivempi kai hypätä kohti tuntematonta, vaikka kaupunki ihan suhteellisen tuttu onkin.
Ehkä tämä ajatus on hiljaa kehittynyt jossain mielen pohjamudissa. Ehkä se vaati sen melkein 25 vuotta valmistuakseen.Ehkä mä nyt olen valmis ottamaan sen askeleen.
Jos kaikki menee hyvin, niin mä lennän pian kaikkialle sekä parhaimman että huonoimman seuran kanssa, jota voin tästä koko maailmasta löytää. Toivotaan vain sitä parhainta. Ihanaa tiistaita kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
We're all going to die, all of us, what a circus?