Tää vuosi alkoi ihan lupaavasti. Hyvällä mielellä ja fiiliksellä. Viime aikoina ollaankin sitten luisuttu aivan helvetin jyrkkää alamäkeä.
Oon viimeisen kuukauden aikana värjännyt hiukseni noin kymmenen kertaa. Eka mä vissiin blondasin, sitten sekoittelin vähän muita värejä, sen jälkeen iski katastrofi. Mun hiuksista tuli täysin vihreät. Siis kirkkaanvihreät jotka liukuvärjäytyi vaaleampaan siniseen. Olin shokissa. Vihreä on maailman kamalin väri. Ehkä mun entinen työkaveri olikin velho, koska se yritti saada mua kuukausia värjäämään vihreän tukan. En innostunut, enkä ollut kovin fiiliksissä siitä vahinkovihreästäkään. Olin aivan masentunut pari viikkoa. Sen jälkeen blondasin itseni vahingossa taas vitivalkoiseksi. Siis se oli oikeasti vahinko. Mä haluan juurikasvun. Mielellään heti. En tosin uskalla yrittää enää koska vihreä.
Tää nyt ei kuitenkaan ollut se masentavin asia mun elämässä. Eka multa hajos jääkaappi, sen jälkeen tietokone ja kaiken tämän jälkeen sain postissa vielä evakkoon muutto kirjeen. Voin kertoa että itkin tunnin jonka jälkeen olin niin raivoissani että imuroin kello yksi yöllä. Mähän siis kaihdan imuria viimeiseen asti. Joten nyt oli tosi kyseessä. En tykkää nyt yhtään enää tästä elämästä. Lopu pliis jo tai vaihda suuntaa!
Mä en edes tiedä että milloin se muutto tapahtuu. Eikä oikeastaan jaksa enää edes kiinnostaa. En aio ottaa mukaani kuin patjan, tuolin, ehkä pöydän, tiskiharjan ja kanin. Päätin jo joka tapauksessa masentua ja hommata hirttoköyden joten asiat on ihan hoidossa.
Kaikesta ihminen saakin niin surkeeta.
Tämä on ankea viikko.
Pitäisi ehkä yrittää hymyillä vähän enemmän.
Mulla on vaan niin kiva koti, että en halua lähteä täältä edes väliaikaisesti. Masennutaan kummatkin. Minä sekä kani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
We're all going to die, all of us, what a circus?