lauantai 23. heinäkuuta 2016

Yearning for love made her feel like a cat that was always twining around ankles, meowing pet me, pet me, look at me, love me


“Curiosity killed the cat,” Fesgao remarked, his dark eyes unreadable.
Aly rolled her eyes. Why did everyone say that to her? “People always forget the rest of the saying,” she complained. “‘And satisfaction brought it back.”
― Tamora PierceTrickster's Choice

Ihanaa lauantaita murut! Mä heräsin vasta tossa tunti sitten, mutta.... koko päivähän tässä on vasta edessä. Yövuororytmi ainakin hoidettu kunnolla päälle. Ekaa kertaa ikinä. Ehkä.

Juon tässä aamukahviani ja mietin syyskuuta. Syyskuu on ehkä mun lempi kuukausi. Ja sen jälkeen parhain on sellainen kuukausi, kun on kunnon talvi. En puhu mistään lumimyrskyistä vaan super isoista kinoksista ja yöllä hiljaa leijailevasta lumisateesta.... ah. Siitä tajuttomasta hiljaisuudesta jonka lumi saa jopa kiireisimmän kaupungin keskelle. Mä asun kuitenkin kahden paljon liikennöidyn tien risteyksessä, mutta lumi eristää silti aina kaiken. Olen kirjoittanut tästä ennenkin. On varmaan väärin unelmoida talvesta, kun kesääkin on vielä jäljellä mutta ihan oikeasti.. fuck off summer, en mä tykkää susta tänäkään vuonna.

Nyt tuli huono omatunto. Oot sä kesä ihan kivakin sillon kun ei oo liian kuuma ja saa kävellä peltojen keskellä hiekkatietä! Tai kastaa jalkansa järviveteen (jota en ole saanut tehdä vuosiin). Mun on myös pakko päästä vielä tänä kesänä uimaan. Ja kävelemään edes kerran uudestaan heinikkojen keskelle. Mökillekkin voisin lähteä mielelläni. Ja sinne Saimaan rannikoille mä todellakin haluaisin päästä kääntymään. Onhan kesää siis vielä jäljellä?

perjantai 22. heinäkuuta 2016

tiistai 19. heinäkuuta 2016

WESTMINSTER ABBEY


- Lontoo kesäkuu 2016

Jokaisella on varmasti olemassa se oma ja tunteita herättävin nähtävyys, joka on edes vähän ylitse muiden. Mulla se on aina ollut Westminster abbey. Vaikka parhain turistikokemus on eksyminen ja satunnaiset kohtaamiset tuntemattomien kanssa, herättää tuo rakennus aina jotain erilaista sisällä. Jos puhutaan siis perinteisistä turistien laumoittamista alueista, mä itse henkilökohtaisesti viihdyn hautausmailla...

Ehkä siihen vaikuttaa se, että kirkko oli ensimmäinen asia mitä mä oikeastaan Lontoosta oon ikinä nähnyt. Vaikkakin pilkkopimeässä, sateisessa sumussa keskellä yötä. Ja tarkkaan ottaen näin vain pelottavan rakennuksen hahmon, mutta se taisi tehdä vaikutuksen. Kuumottavimmat asiat syöpyy mieleen parhaiten.

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Hey lover come and be my alibi, I'm gonna burn down the house tonight



"Mä suosin syksyä, ja se mua. Mä pidän hiljalleen tihkuttavasta, yöllisestä, vesisateesta, ja sen mukana kävelemisestä. Mä rakastan kaupunkia vaan, kun se on sateinen ja pimeä. Mä tajusin myös olevani eilen ihan älyttömän onnellinen, ja kaukaa kuului pianon soittoa." - 2008.

Mun fiilikset on aikalailla samat kuin tuolloin kolme vuotta sitten. Ainoa vaan että onnellisuuden paljoutta en pysty edes kuvailemaan ja pianonkin soiton voin kuulla läheltä. Vuodet tässä välissä tosin olivat pohjatonta syöksyä kohti elämää, jota en halunnut tuntea, koskea tai kuulla. En olla tietoinen siitä. Olin varma ettei nouseminen enää onnistuisi (ei se onnistukkaan, aamuisin..) ja että kokisin saman kohtalon kuin vesipisarat päätyessään sadevesikaivoon, ilman, että pääsisin ikinä pois sieltä. 

Onneksi ihminen osaa olla pahasti väärässä. -2011

Eksyn joskus vanhoihin teksteihin blogissani ja huomaan että olen edelleen sama ihminen kuin lähemmäs kymmenen vuotta sitten. Se on pelottavaa. 


Lainatut tekstit käsittelevät hyvinkin paljon tavoistani poiketen onnellisuutta. Samaistun niihin sillä tasolla, että tajusin muutamia kuukausia sitten olevani oikeasti ihan onnellinen ihminen. Tiedättekö kun joku asia vain iskee tajuntaan? Mulla se iski yhtä kovaa kuin rankkasade rummuttaa kattoja. 

Jotkut voisivat olla onnettomia ollessaan yksin, jotkut eivät välttämättä ikinä uskalla astua kotinsa ulkopuolelle ilman toisen ihmisen jalkoja vierellään. Mun elämäni tähän asti parhaimpia päätöksiä oli lähteä yksin suomen rajojen ulkopuolelle. Enkä oikeastaan ymmärrä miksen ole tehnyt sitä koskaan aikaisemmin. Matkustinhan mä jo parivuotiaana oksennuspussi kainalossa yksin toiseen kaupunkiin bussilla. Eikä mua varmaan silloinkaan pelottanut. 

Olen itseasiassa onnellisimmallani kun lyön oven takanani kiinni ja astun virran vietäväksi. Oli se virta sitten pyörä tai lentokone. Yksi parhaimpia asioita maailmassa on vain katsoa ohitse kiitäviä maisemia. Olla itse osana niitä. Maisemat ympärillä saattavat vaihtua, mutta niiden seassa kulkeva pysyy aina samana. 



Puspus. 

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Movie night is supposed to be a distraction. Tomorrow we can return to our regularly scheduled drama


Noniin toi sade tulee taas katosta läpi. Voiko töihin soittaa että en tuu koska en halua kastua yhtä pahasti kuin piisamirotta muumeissa?

torstai 14. heinäkuuta 2016

you are just shy of useless


Kahvihetki polttavan kuumassa auringossa vaatteissa jotka huutavat kesää ja sen kelejä. Miksi en osaa olla paljain jaloin?